Pitk\u00e4n linjan media-ammattilainen Henkka Hypp\u00f6nen pohtii kirjassaan \u201cKuka meist\u00e4 on normaali?\u201d normaalin ja erilaisuuden suhdetta, ajattelun kirjoa ja sosiaalisia rajoja oman ADHD-prosessinsa kautta. T\u00e4m\u00e4 kysymys on kiinnostanut my\u00f6s minua nuoruudesta asti tasapainoillessani nuoruuden kasvulle tyypillisesti samankaltaisuutta toisten kanssa tavoitellen, mutta kuitenkin omaa erilaista identiteetti\u00e4 rakentaen. Huomasin, ett\u00e4 samankaltaisuutta tavoitellessani ajaudun yh\u00e4 kauemmas omasta itsest\u00e4ni. Tavoite olla \u201cnormaali\u201d tuntui painostavalta mutta samoin kokemus erilaisuudesta ahdistavalta. T\u00e4m\u00e4 dilemma on someaikana r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt k\u00e4siin. Puhutaan mm. kuplautumisesta, maalittamisesta ja nettikiusaamisesta.<\/p>\n\n\n\n
Kysyin asiaa my\u00f6s teko\u00e4lylt\u00e4, joka vastasi minulle n\u00e4in: \u201cNormaalius on aika suhteellista ja kulttuurista, eik\u00e4 ole yht\u00e4 oikeaa tapaa olla tai el\u00e4\u00e4. Voisi sanoa, ett\u00e4 kaikilla meill\u00e4 on omat tapamme olla ”normaaleja” omissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4mme, mutta eih\u00e4n se tarkoita, ett\u00e4 kaikki olisivat samanlaisia.\u201d Ajattelen niin, ett\u00e4 koko tuo ajatus normaaliudesta on erotteleva. Aivan liian usein t\u00f6rm\u00e4\u00e4n nettikommentoinnissa toisia halventaviin ajatuksiin, joissa ihmiset jaetaan \u201cmeihin\u201d ja \u201cheihin\u201d. T\u00e4llaista ajattelumallia on m\u00e4\u00e4ritelty toiseuden k\u00e4sitteell\u00e4, jolla tarkoitetaan valtasuhteita, joissa joku tai jokin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n muita v\u00e4hempiarvoisemmaksi. Poikkeavat voidaan luokitella jopa ep\u00e4normaaleiksi. Usein erottelu on tehty fyysisten eroavaisuuksien, kuten ihonv\u00e4rin tai sukupuolen perusteella. Mukaan on tullut my\u00f6s erottelua, jossa jollain ominaisuudella, kuten seksuaalisella suuntautumisella tai sukupuoli-identiteetill\u00e4 viitataan henkil\u00f6iden mielenterveyteen tai v\u00e4\u00e4ryyteen uskonnollisilla perusteilla.<\/p>\n\n\n\n
Ongelma on, ett\u00e4 internet-aikakaudella ihmiset eiv\u00e4t tapaa en\u00e4\u00e4 toisiaan yht\u00e4 paljon. Saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 kahvikupposen tai ruuan \u00e4\u00e4ress\u00e4 keskustellessa ihmisist\u00e4 tulee helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4. Sosiaalisena el\u00e4imen\u00e4 meill\u00e4 on tapana peilata k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 toisiimme. Internetiss\u00e4 jotain olennaista j\u00e4\u00e4 tavoittamatta etenkin eri tavoin ajattelevien suhteen. My\u00f6s monenlainen sosiaalinen ja poliittinen valtapeli on k\u00e4rjistynyt. Mielest\u00e4ni jokaiselle tekee hyv\u00e4\u00e4 kohdata toisenlaisia ihmisi\u00e4. Esimerkiksi yhteisell\u00e4 m\u00f6kkireissulla vanhojen yst\u00e4vien kanssa k\u00e4ymme paikoin kiivaitakin keskusteluita poliittista n\u00e4kemyseroista. Yst\u00e4vyytemme s\u00e4ilyy, koska se perustuu yhteenkuuluvuudelle, joka on rakennettu vuosien saatossa kasvokkain kohtaamalla ja jakamalla.<\/p>\n\n\n\n
Haastan kaikki kohtaamaan toisia ihmisi\u00e4 avoimin mielin. Esimerkiksi koulun tai ty\u00f6paikan harteille ei voi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n s\u00e4lytt\u00e4\u00e4 asioita, jotka ovat jokaisen vastuulla. Jokainen yhteis\u00f6 luo oman kulttuurinsa. Alun alkaen vuorovaikutus syntyy kodista l\u00e4htien. Oman lapsen kohtaamisessa rakennetaan tulevaisuutta. Mink\u00e4lainen haluamme sen olevan? Haluammeko, ett\u00e4 meid\u00e4t ja lapsemme hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n sellaisena, kuin me olemme? Kuka meist\u00e4 onkaan normaali, on tarpeeton kysymys. Todellisuudessa meiss\u00e4 on paljon enemm\u00e4n yhteist\u00e4, kuin ajoittain luulemme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pitk\u00e4n linjan media-ammattilainen Henkka Hypp\u00f6nen pohtii kirjassaan \u201cKuka meist\u00e4 on normaali?\u201d normaalin ja erilaisuuden suhdetta, ajattelun kirjoa ja sosiaalisia rajoja […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"default","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-30","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-mielipidekirjoitus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=30"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":31,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions\/31"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=30"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=30"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terojuuti.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=30"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}